lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kiltti ja tunnollinen

Liekö lähestyvää kolmenkympinkriisiä vai mitä, mutta olen viime aikoina pohtinut aika syvällisestikin, millainen olen. Minut on pienestäpitäen nähty kilttinä ja rauhallisena tyttönä, ja olen jo lapsesta saakka ollut vastuullinen ja tunnollinen. Jopa liiankin, koska tapanani on ollut ottaa harteilleni nekin taakat, jotka eivät minulle kuulu. Perheeltä ja suvulta ympärilleni on aseteltu hyväntahtoinen, mutta puristamaan alkanut muotti, jonka mukaan olen aina fiksu, harkitseva ja kunnollinen. Tuo käsitys minusta on seurannut mukanani pitkin elämääni myös ystäväpiiriin ja muihin läheisiini. Kaipa siinä on siis perääkin, mutta usein koen sädekehän olevan päälleliimattua rekvisiittaa. Olen mielelläni muita kohtaan huomaavainen ja ymmärtäväinen, mutta haluan olla aito. Aitous tarkoittaa sitä, että osaan olla myös itsekäs, ärtynyt ja kapinoiva. Välillä tunnen, ettei minulle sallittaisi rajojen ylitystä tai itseni pistämistä muiden asioiden edelle, koska minun kuuluisi sopia omaan muottiini ja pysyä siinä tunnollisesti.

En ole elänyt räiskähtelevää murrosikää, vaan kasvoin nuoreksi ja aikuiseksi turvallisessa seurassa ja kiltteydestä kiinnipitäen. Ehkä koko elämäni ajan patoutuneet revittelyn tarpeet alkavatkin purkautua vasta nyt ja mietin, millaista olisi olla hetken aikaa täysin itsekäs mistään välittämättä. Olen kuitenkin aivan liian kiitollinen elämäntilanteestani rikkoakseni sen päästäkseni elämään myöhäistä murrosikää. Minun on löydettävä muotin rajan rikkova identiteettini jotenkin toisin riskeeraamatta elämäni aarteita.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti