tiistai 4. maaliskuuta 2014

Ammattiunelmia

Antoisasta työstäni huolimatta kaipaan välillä vaihtelua ja mietin, mikä olisi se täydellinen työ minulle. Missään vaiheessa en ole ajatellut, että tekisin jotakin tiettyä työtä koko elämäni ajan, vaan tiedän etsiväni ja päätyväni tietyin väliajoin uusiin haasteisiin. Nykyisessä työpaikassani olen saanutkin vaihtelua työhön tarvittaessa, ja olen saanut kehittää työnkuvaani toivomaani suuntaan. Silti tulee pohdittua, olisiko silti olemassa työtä, josta nauttisin vieläkin enemmän, ja stressaisin vähemmän... Ajatuksissani luova ala olisi ehkä sellainen, vaikka realistisesti tiedän, että saisin kunnon päänsäryn aikaiseksi taloudellisesta epävarmuudesta.

No, mutta kuitenkin, tämän hetken unelmia:

- Kirjoittaminen

Haluaisin kirjoittaa kirjan. Aihe ja juoni on jo valmiina mielessä, mutta toteutus on muhinut jo vuosikausia. Ajatus kiehtoo ja kiinnostaa, mutta taitoa puuttuu. Lisäksi olen todella huono tekemään suunnitelmia ja taustatyötä, mieluummin tarttuisin heti toimeen. Keskeneräistä työtä en uskaltaisi näyttää kenellekään, vaan höperösti toivoisin kyhäelmän menevän suorilta läpi, salanimellä tietenkin :D

- Maalaaminen ja piirtäminen

Rakkaat harrastukseni, joita en jaksa aloittaa. Välillä innostun ideoimaan, mutta tarvikkeiden hankkiminen ja maalaustelineen pystyttäminen tuntuvat olevan ylitsepääsemätön tehtävä. Nauttisin tekemisestä jos vain sinne asti pääsisin. Toivoisin, että voisin tehdä piirroksia ja maalauksia myös myyntiin. Siihen tarvittaisiin aikaa sekä rahaa laadukkaisiin tarvikkeisiin.

- Muutokset nykyiseen työhöni

Olen tainnut täällä mainita jo useampaankin otteeseen, että teen nyt työtä, josta opiskeluaikana haaveilin. Kuulin silloin koulukaverilta toimintaterapeutista, joka tapasi työkseen nuoria, ja ohjasi heitä voittamaan pelkojaan esimerkiksi hevosten kanssa. Se kuulosti minusta huikealta työltä! Tällä hetkellä olen koulutukseltani toimintaterapeutti, ja olen tukena lastensuojelun asiakkaille. Työhöni kuuluu myös hevostoiminnasta vastaaminen, ja olen päässyt toteuttamaan työssäni sitä, mistä aikoinaan unelmoin. Mikä sitten mättää, etten ole täydellisen tyytyväinen? Ehkä se on oma perfektionistinen asenteeni, toivon aina parempaa. Arjessa haasteena on myös kiire, aikataulutus, iltapainotteinen työaika ja liikkuminen paikasta toiseen. Toivoisin työnkuvaani enemmän toimintaterapeutin tehtäviä eikä oma työhuonekaan olisi pahitteeksi ;) Työn sosiaalisuus myös rasittaa välillä, koska auttamisenhalustani huolimatta kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta.

Päädyn aina siihen samaan "ongelmaan", että olen sosiaalinen erakko, ristiriitojen ihminen monellakin tapaa :) Ehkä näillä toiveilla pitäisi perustaa oma yritys? Enpä tiedä. Juuri nyt voisin opetella nauttimaan tästä ajasta ja tsempata itseäni kohti noita luovia haaveita. Eiväthän ne kuitenkaan sulje toisiaan pois. Mites te muut, haaveiletteko aina seuraavasta etapista vai oletteko löytäneet oman paikkanne?


(Sori, mutta nyt löytyy koneelta kuvia vain koirista ja hirvistä ;) )


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti