lauantai 15. helmikuuta 2014

Parisuhde ja ihastuminen

Jatketaan parisuhdelinjalla. Ajattelin ottaa esille aiheen, joka usein joko tuomitaan täysin tai sitten retostellaan överiksi, eli voiko parisuhteessa ollessa ihastua muihin? Onko ihastuminen yksi lukuisista tunteista, joita koemme pitkin matkaa, vai onko se pettämistä? Oman puolison kanssa on tietysti viisasta keskustella, missä rajat kulkevat, ja haluaako puoliso tietää, jos kiinnostuksen tai ihastuksen tunteita herää toisia kohtaan. 

Itse ajattelen niin, että pitkässä suhteessa on vaikeaa välttää ikinä ihastumasta kehenkään muuhun. Parisuhteen alussa on paljon tunteita, jännitystä ja kipinöintiä jo muutenkin, eikä muihin tule kiinnitettyä huomiota. Suhde kuitenkin jossakin vaiheessa tulee arkisemmaksi ja tasoittuu, ja silloin saattaa huomata, että ympärillä on muitakin ihmisiä. Ihastuminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että haluaisi alkaa toisen kanssa suhteeseen tai minkäänlaiseen vipinään. Ihastua voi johonkin luonteenpiirteeseen tai vaikka vain ulkonäköön, vaikka ihminen ei olisikaan itselle kokonaisuudessaan "sopiva". Ehkä tunteiden taustalla on usein jokin tarve, johon ei omassa suhteessa sillä hetkellä saa vastakaikua.

Miten asiaa sitten pitäisi käsitellä? Onko parempi pitää asia omana tietona ettei loukkaisi toista, vai mahdollistavatko salaiset tuntemukset myös helpommin asian viemisen eteenpäin? Siihen en osaa itse vastata. Ajattelen kuitenkin, että tunteet tulevat ja menevät, mutta ratkaisevaa on, alkaako tuntemuksiaan vahvistaa. On inhimillistä kokea erilaisia tunteita ja reaktioita, mutta parisuhteessa ollessa toisista haaveileminen ja tunteiden lietsominen voi olla portti väärille urille. Kannattaakin miettiä, mitä ihastumisen pohjalla on. Onko omassa parisuhteessa parantamisen varaa tai kaipaako vain elämäänsä lisää jännitystä.

Mitä mieltä te olette? Haluaako joku rohkea jakaa kokemuksiaan aiheesta?


2 kommenttia:

  1. Hyvä pohdinta. :) Tällaiset arvot ja sisäiset maailmat ovat kunkin yksilön muovaamia itselleen. Uskaltaisin sanoa, että elämässä kuuluu olla tunteita, koska tunne-elämämme on vaihtelevaa... koemme, elämme, opimme ja tarkastelemme kaikkea tunteidemme kautta, ainakin useimmiten. Pitkähkössä parisuhteessa voi varmasti ihastumisen tunteita noustakin pintaan, mutta hyvin kerroit siitä, mitä niille tunteille tekee ja mistä ne oikeastaan tulevat. Jokaisen tunteet ovat omia ja toisenkin tunteet ovat hänen omia, ei ole oikeutta ns.omistaa niitä tai sanella, mitä saa tuntea tai mitä ei. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin tietää, missä raja kulkee omissa arvoissaan ja keskustella tällaisista asioista pariskuntana katsoen, löytyykö samaa aaltopituutta, vai mennäänkö eri aalloilla tms. Ihastumisen takan ei välttämättä ole mitään pahaa tai omalle suhteelleen ns.uhkaavaa, jos rakkaus omaa kumppania kohtaan on syvää sekä aitoa. Jos ihastumista ajattelee ja ajatuksilla on tapana voimistua ajattelemisen voimasta, varmasti se voi syventyäkin. Se, kertooko toiselle tällaisista tunteista riippuu siitä omasta mielestäni, kuinka ns.vakava-asteinen "ongelma" on. Onko ihastus ollut hyvin nopeasti ohimenevä, vai onko se alkanut pyöriä mielessä omassa parisuhteessa ja arjessa? Haaveilu ei ole koskaan kiellettyä eikä siitä pidä olla itselleen armoton. Teot kuitenkin ratkaisevat ja se, mitä sanoo toiselle osapuolelle (kumppani)... Haluaako pahoittaa hänen mieltään, vaikka sisimmässään tietää, ettei ihastuminen tule vaikuttamaan mihinkään olennaiseen ja rakkaus kumppaniin on kaikkein tärkein. :) Tällaisia ajatuksia nousi. ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos hienosta ja syvällisestä kommentista! :)

    VastaaPoista