lauantai 1. helmikuuta 2014

Ajatuksia äitiydestä - prosessi jatkuu!

Olen täällä aikaisemmin avautunut muutamaan otteeseen ajatuksistani ja tunteistani liittyen lapsiin ja äitiyteen. Vaikka sen(kin) aiheen suhteen blogissa on ollut hiljaista, niin prosessini etenee edelleen. Vieläkin usemmat ystävät ja tuttavat saavat lapsia, ja mukautuvat luontevasti perheellisen elämään. Itse katselen vierestä, ja tunnen olevani outo. Läheisteni lapset ovat minulle rakkaita ja liikuttavat tunteitani, mutta silti koen helpotusta siitä, että saan elää vapaasti. Lisäksi koen jonkinlaista ulkopuolisuuden ja riittämättömyyden tunnetta, koska en ole äiti tai tällä hetkellä edes haluamassa sellaiseksi. Läheiseni eivät ole tuntemuksiani arvostelleet, mutta itse jossakin syvällä arvostelen itseäni.

Omien fiilisteni analysoinnissa olen päätynyt johtopäätökseen, että arkailen aikuistumista. Haluan kyllä yhteisen lapsen mieheni kanssa ja kokea äitiyden. En kuitenkaan halua jättää lopullisia hyvästejä nuoruudelle ja vapaudelle. Minusta tuntuu, että vanhemmuus on suuri harppaus aikuisuuteen ja vastuullisuuteen sekä avioliittoakin syvempi sitoutuminen puolisoon. Yritän alkavassa ja etuaikaisessa kolmenkympinkriisissäni pakoilla sitä, että olen yleisessä ja fiksussa "lapsentekoiässä". Epäilen omia energiavarastojani sekä parisuhteen vahvuutta; olisko niissä tarpeeksi turvallisen lapsuuden tarjoamiseksi. Ja samalla järkeilen, että nuoremmat, köyhemmät ja höntimmätkin ovat selvinneet.

Pohjimmiltaan olisin kiinnostunut tapaamaan minun ja mieheni sekoituksen. Lopputuloksena olisi luultavasti persoonallisella huumorintajulla varustettu, tuuheahiuksinen, luova, kekseliäs ja leppoisa kaveri. Tiedän, että sillä hetkellä, kun saisin tietää olevani raskaana, alkaisin rakastaa lastani suunnattoman paljon. Suojelisin, puolustaisin ja hoivaisin sitä parhaani mukaan. Kuitenkin kynnys antaa raskaudelle mahdollisuus on vielä liian suuri, vaikka olenkin realistinen sen suhteen, ettei lapsen saaminen ole itsestäänselvyys.




1 kommentti:

  1. Ihana Niina! En epäilisi hetkeäkään etteikö sinusta / teistä olisi vanhemmiksi. Takuulla olisi. <3 Mutta näinhän se on, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän lapsiasiaa alkaa miettimään, kun kerta se biologinen kello alkaa tikittää. Kyllä itsekin olen paljon miettinyt, mutta toistaiseksi olen myös nauttinut vapaudesta. Tosin olen kyllä varma, että kun sitten omaa lastaan odottaa, muuttuu varmasti myös ajatukset. Ja uskon, että äitiys on jotakin käsittämätöntä, mitä ei kykene edes vielä kuvittelemaan. Toivon todella, että saan sen vielä jonain päivänä kokea.. <3

    VastaaPoista