lauantai 2. marraskuuta 2013

Purkaus

Sairauslomaan ja itse tapaturmaan on liittynyt paljon ajatuksia ja tunteita, joita en ole osannut sanoittaa. Eilen huomasin pahoittavani mieleni, kun läheinen ihminen kommentoi putoamistani sekä ratsastustaitojani. Huomasin, että olen ollut välillä suorastaan häpeissäni tapahtuneesta ja miettinyt, ajattelevatko ystävät ja tuttavat minun olevan huono ratsastaja. Tiedän, että hyvätkin ratsastajat saattavat joskus pudota. Tiedän myös sen, että tapaturmani tilanne oli haasteellinen ratsastajalle, ja alas olisi voinut muksahtaa kuka tahansa muukin. Ehkä joku kokeneempi olisi pysynyt selässä, ehkä ei. Ja ehkä joku toinen olisi pudonnut sellaisissa tilanteissa, joissa itse olen pysynyt kyydissä. 

Olen ratsastanut säännöllisesti reilun vuoden verran, ja sinä aikana on sattunut montakin kommellusta, joista on selvitty säikähdyksellä. Olen huomannut kesken vauhdin, että toinen puoli suitsista on irronnut kuolaimesta, kadottanut laukassa jalkani jalustimesta sekä pariinkin otteeseen hypännyt nopeasti pois piehtaroimaan aikovan hevosen selästä. Lisäksi olen ratsastanut ilman satulaa monenmonta kertaa, ja pysynyt selässä hyvin. Puhumattakaan niistä tyhmänrohkeista tilanteista, joita ystäväni kanssa kohtasimme lapsuudessa... 

Olen saanut myös paljon kommentteja ilman satulaa ratsastamisesta. Näitä kommentteja ovat antaneet nimenomaan ihmiset, jotka eivät itse lajia harrasta tai välttämättä ymmärrä. Olen yrittänyt selittää, kuinka siinä opetellaan tasapainoa ja avuja, mutta selitykset eivät tunnu vakuuttavan kaikkia. Ratsastus on urheilulaji, jossa on mukana vauhti sekä isoja eläimiä. Kuinka se voisi olla riskitöntä? Pidän hevosten seurasta ilman ratsastustakin, mutta jos haluaa kehittyä, niin ei voi köpötellä kenttää ympäri turvallisesti söpöllä pullaponilla. Turhia riskejä en kannata, mutta joskus vain vahinkoja sattuu. Välillä vahingot ovat pienempiä ja välillä jopa traagisia. Minun kohdallani kävi nyt näin, ja sen mukaan on tällä hetkellä elettävä.

Toivoisin, ettei kukaan arvioisi taitojani tämän vahingon perusteella, mutta tietenkin ympärillä on ihmisiä, jotka eivät tiedä harrastuksestani tai olleet seuraamassa, että olen siinä jo kehittynytkin. Toivoisin myös, ettei tapaturma saisi minua pelkäämään turhia asioita vaan suhtautumaan tarkemmin ja kriittisemmin riskialttiisiin tilanteisiin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti