lauantai 15. kesäkuuta 2013

Ajatuksia äitiydestä - tilannepäivitys

Olen ravannut alkukesän lääkärissä erinäisten oireiden ja väsymyksen vuoksi. Edellinen käyntini viime viikolla oli sinänsä positiivinen, että lääkäri oli empaattinen ja kuunteli minua. Toisaalta käynnistä jäi päälle pieni ahdistus...

Lääkäri: Ja ikää sinulla oli...
Minä: 27v
Lääkäri: Naimisissa?
Minä: kyllä
Lääkäri: Olette yrittäneet lasta, kauanko?
Minä: Öö ei.
Lääkäri: Olettekos suunnitelleet perheen perustamista? Minkälaisella aikataululla?
Minä: Hmm, en tiedä, ehkä parin vuoden sisällä.

Välissä muuta keskustelua, kunnes...

Lääkäri: Kannattaisi sitä lastenhankkimista alkaa miettimään, kun tuota ikääkin jo on. Ehtisit sitten muutaman tekemään.
Minä: Niin..hmm.

Lääkäri: Milloinkas sinulla on ollut viimeksi kuukautiset, ettet vain ole raskaana. Näitäkin yllätyksiä sattuu!
Minä: En ole raskaana, hehheh.

Ja lähtiessä:

Lääkäri: Niin, sekinhän on mahdollista, että sinulla on nyt joku kaipuu, toivoisit elämään jotakin lisää. Voihan olla, että et sen takia nyt kuitenkaan ole täysin tyytyväinen elämääsi ja se näyttäytyy näin. Kannattaa miettiä tyydytkö tähän tilanteeseen.

Lääkäri taisi uskoa, että kärsin (piilevästä) vauvakuumeesta, ja olen siksi niin väsynyt. Tosiasia on se, että ajatus lapsesta on kyllä lämmennyt entisestään, mutta edelleen todellisuus iskee ajatuksiin aika voimakkaana. Kevyesti ajateltuna vauva olisi mukavaa vaihtelua, mutta sitten taas muistaa että niin joo, sehän on kasvava ihminen. Ystävät saavat lapsia ja tavallaan tuntuu, että olen jäänyt siitä kyydistä. En haluaisi olla vanha äiti, mutta toisaalta en usko, että jaksaisin nytkään. Ainakin tällä erää tyydyn ihmettelemään ystävien lapsia ja keräämään rohkeutta tulevaisuutta varten.





2 kommenttia:

  1. aika omalla tavallaan hauska lääkäri, vähän tosin ehkä hyökkäävä?
    mitähän se mulle ois sanonu..et en oo tyytyväinen, ei riitä, haluan enemmän, aika-ajoin hajoilen ja sillon todellisuus on ku katujyrä joka ajaa päältä?

    VastaaPoista
  2. Itseasiassa tuon lääkärin kanssa olis mukavaa keskustella enemmän muutenkin, ei välttämättä vauva-asioista. Jäi hyvä mieli siitä, että hän oikeasti kuunteli ja pohdiskeli, mitä puhuin. Huomioi minut ja oloni kokonaisvaltaisesti. Aika harvinaista!

    VastaaPoista