lauantai 2. maaliskuuta 2013

Risuja ja ruusuja

Mihin se viikko taas vierähti? En ehtinyt aiemmin päivittelemään kuulumisia, niin nyt on taas monenmoista asiaa samassa läjässä. Tänään vietämme myös hääpäivää, mutta ehkä tarinoin siitä teemasta ihan erikseen.

Pidin päätökseni, ja otin kuntosalikortin. Kerkesin viikolla käydä kuntosalilla sekä rentouttavalla venyttelytunnilla, hyvää teki. Realistisesti tavoitteena on käydä kuntoilemassa 2-3krt/vko. Hinta kirpaisee, mutta jospa tämä olisi tärkeä satsaus itseeni. Varsinaisia tavoitteita minulla ei ole, paitsi hyvä ja tasapainoinen olo. Myös syömiseen täytyy kiinnittää tarkemmin huomiota ja toivon, että säännöllinen liikunta pistää minut syömään paremmin. Järkytyin taas, kun aloin miettiä erään työpäivän syömisiä. Liian vähän ruokaa, liikaa sokeria... 

Lisäksi olen kokenut oivalluksen painoni jojoilun suhteen. Olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen, jopa vähän normaalipainon alapuolella. Ei kuitenkaan ole terveellistä, että paino hyppii jatkuvasti pari-kolme kiloa eestaas. Olen ajatellut, että mulla se nyt vaan menee näin, välillä tulee herkuteltua enemmän ja välillä taas vähemmän, ja säännöllinen syöminen saattaa unohtua. Painon vaihtelu taitaa kuitenkin johtua siitä, että tiedostamattani tankkaan ennen kevyempää kautta. Tankkauksen jälkeen tulee tarve keventää ruokavaliota, ja sitten se herkästi kevenee liikaakin. Kierre on valmis! Näiden välimaaston pitäisi jotenkin löytyä ja siinä pysyä. Sitä varten sokeria tulisi vähentää ja syödä niin, että energiaa saisi tasaisemmin. Siinäpä haastetta.

Ensi viikolla on täälläpäin hiihtoloma, mikä tarkoittaa mukavaa ja rentoa työviikkoa. Osa asiakkaista on reissussa, ja jäljellä olevien kanssa pääsee tekemään kaikenlaista mukavaa. Tiedossa mm. leffamaratonia ja laskettelua. Edellinen viikko olikin aika rankka, varsinkin perjantaina sai nieleskellä kiukkua ja kyyneliä. Sain tuntemattomalta ihmiseltä haukut työhön liittyvästä asiasta, johon minulla ei edes ole vaikutusvaltaa. Sen ymmärrän, että olin sillä hetkellä ainut, johon tämä ihminen pystyi kaverinsa kanssa kiukkunsa purkamaan, enkä olisi kaikkea sitä sontaa niskaani ansainnut. Mieltä jäi kuitenkin vaivaamaan, miten tuollaisia ihmisiä voi ollakaan. Hyökätään syytöksillä tietämättä ja ymmärtämättä meidän yrityksen toimintaa tai minun työnkuvaa, tytötellään ja arvostellaan ammattitaitoa. Olen kuulema syypää ja vastuussa. Asian selvittämiseen ja oikaisemiseen en saanut mahdollisuutta. Onneksi sain kuitenkin asian kerrottua eteenpäin sekä tukea ja ymmärrystä. Nämä ovat sosiaalisen alan varjopuolia, joskaan en olisi kuvitellut syyttä kuuntelevani vieraan ihmisen huutoa. Yritän ottaa tästä asiattomasti esitetystä palautteesta vastaan sen kritiikin, mikä minulle kuuluu, ja jättää loput omaan arvoonsa.

Onneksi saa viettää aurinkoista viikonloppua omien rakkaiden kanssa, ja unohtaa kaikki turhat murheet.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti