tiistai 12. helmikuuta 2013

Inspiraatiota odotellessa

Mihin jäi se tammikuuhun automaationa kuuluva tsemppi liikuntaan ja terveellisempiin elämäntapoihin? Miksi tänä vuonna suklaakoukku jatkui tasaiseen tahtiin myös joulun jälkeen, ja appelsiinit jäivät kaupan hyllylle? Ja missä luuraa se päätös jumpata iltaisin edes kotona telkkaria katsoessa? Enpä tiedä, ehkä laiskuus tuli jäädäkseen. Toisaalta tämän hetken elämässä meinaa vuorokauden tunnit käydä vähiin. Koirien kanssa rampataan ulkona ja töissä pääsee sillointällöin liikkumaan, mutta tietysti säännöllinen liikunta olisi hurjan tärkeää. Enää ei tule niin paljoa hyötyliikuntaakaan, kun ajelen henkilöautolla paikasta toiseen.

Uskokaa tai älkää, pidän liikunnasta. Ainakin joistain lajeista. Ryhmäliikunta saa edelleen inhoreaktion aikaiseksi, peruskoulun traumoja. Kuntosalilla tykkäisin käydä, ja jossain vaiheessa kävinkin pari vuotta säännöllisesti. Sitten loppui rahat ja aika... Ehkä nytkin olisi mahdollisuus käydä salilla ennen työpäivää parina päivänä viikossa, mutta syksyllä valitsin ratsastuksen ja kuntosalin välillä taloudellisista syistä. Täällä korvessa ratsastus on halpaa kaupungin hintoihin verrattuna, mutta salimaksu n.50e/kk menee kyllä näppärästi moneen muuhun asiaan. Silti, kaipaan kuntosalilla käyntiä. Sitä, että keskittyy vain omaan tekemiseen eikä mieti mitään ylimääräistä. Ja sitä, kun huomaa, että saa alkaa käyttää isompia painoja, ja venyteltyäkin tulee kuin huomaamatta. Kotona samaan fiilikseen ei pääse, kun on liikaa häiriötekijöitä ja tekemättömiä hommia.

En sentään ole ihan menetetty tapaus! Ratsastus on tehokasta liikuntaa (tosin tehokkuudesta olisi enemmän hyötyä, jos kävisi tunneilla useammin kuin 1krt/vko). Keltaisen keittiön blogissa olikin hienosti kerrottu ratsastuksen vaikutuksista. Meillä on tapana myös ratsastustunneilla jumpata ja venytellä tasapainotellen hepan selässä. Kylläpä sen jälkeen tuntuu, että on jotakin tullut tehtyä.

Ruokatottumuksissa minulla olisi hurjasti korjattavaa, ihan hävettää. Pidän kevyestä ja kasvispainotteisesta ruuasta, mutta...mutta. Töissä yleensä syön "jotain pientä", mikä tietysti on paljon epäterveellisempää ja kaloripitoisempaa kuin oikea ruoka. Harvemmin kuitenkaan on aikaa panostaa ruokailuun eikä ole varaa käydä syömässä ravintoloissa. Joudun myös usein selittelemään sitä, ettei ruuansulatukseni pidä lämpimästä ruuasta lounasaikaan. Tunnustan myös sokeririippuvuuden, se ilmenee suklaan muodossa.

Kovin kurinalaiseen liikuntaan ja ruokailuun en halua siirtyä, enkä tiedä onko minulla tällä hetkellä energiaa juurikaan muuttaa asioita. Sen kuitenkin tiedän, että kaipaan liikuntaa. Miten saisi potkaistua itseään pyllylle ja keksittyä vuorokauteen liikunnalle sopiva rakonen?



3 kommenttia:

  1. Tähän voisin kehitellä jonkkii oikkeen pitkän vastauksen! Pitäskö? Hyvin mielenkiintosta lukia tuosta näkökulmasta.

    VastaaPoista
  2. Mäkin muistan että lapsena ratsastustunnilla tuli venyteltyä ja tehtyä kaikenlaisia lihaskuntoa ja tasapainoa haastavia temppuja. Se olisi hauskaa nyt aikuisenakin, vaikken olekaan läheskään yhtä notkea ja ketterä kuin silloin muksuna.

    VastaaPoista