tiistai 16. lokakuuta 2012

Stressi-Erkki

Voi minua. Periaatteessa olen huoleton ja luottavaisella mielellä, mottona "kyllä ne asiat järjestyy". Käytännössä kuitenkin kelaan monesti iltaisin mielessä jo huomista päivää, aikataulua ja tekemättömiä töitä. Koen vastuuta asioista, joihin en välttämättä voi edes vaikuttaa. Vaadin itseltäni asioita, joiden toteutumiseen tarvitaan muidenkin panosta.

Opiskeluaikana haaveilin työstä, jossa saan todella olla avuksi muille. Erityisesti halusin tehdä töitä nuorten kanssa, mielellään psykiatrian avohoidossa. Lähes vuosi sitten aloitin unelmatyössäni lasten ja nuorten tukihenkilönä/ohjaajana. Työ on kuin minulle räätälöityä, itsenäistä ja mielekästä. Saan olla asiakkaideni tukena, ihmisenä ihmiselle, arjen asioissa. Asiakkaiden mielenmaisemat eivät minua valvota öisin; ymmärrän, että niille asioille en todellakaan voi mitään. Mutta ne juoksevat asiat, tukien hakemiset, palaverit, yhteistyökumppanit ja aikataulut! Onhan minulla vastuuta, mutta ei ne asiat stressaamalla hoidu. Ote täytyy olla tiukkana ja ajantasalla tulee pysyä, mutta siihen pystyy ilman ylimääräistä otsasuonen tykytystäkin. Itseasiassa työssäni on tärkeää läsnäolo, ja luottamusta herättää rauhallisuus. Turhalla häsläämisellä asioita unohtuu eikä saa sen enempää aikaiseksi.

Mikä siis avuksi? Miten nauttia unelmatyöstä? Kuinka selkeyttää työn suunnittelua ja pitää kaikki tärkeät asiat mielessä sekä aikataulussa? Ensimmäisenä käytännön niksinä täytyisi siivota kalenteri, opetella käyttämään lyijykynää... Siansaksaviidakosta on hankalaa löytää selkeää runkoa päivälle ja bongata tärkeimmät muistettavat asiat. Onko muita vinkkejä?

Tässäpä tavoitetta :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti